Lapsen koulutien alkaessa monessa diabeetikkoperheessä jännitetään ennen kaikkea miten koulussa pärjätään pienen oppilaan sairauden kanssa. Kuka auttaa ja muistuttaa verensokerin mittaamisessa ja hiilihydraattien mittaamisessa? Kuka auttaa ja pitää silmällä välitunneilla? Ekaluokkalainen on liian pieni huolehtimaan tästä.
Vastuukysymykset ovat puhututtaneet kunnissa ja jopa opettajien ammattiyhdistys OAJ on ottanut asiaan kantaa. Viime kädessä vastuu lapsen hoidosta ei kuulu opettajalle, vastuu on terveydenhuollolla. Vastuukysymys on kovin helppo, jos ei tunne peruskoulun arkipäivää. Todellisuus keskisuurissa kouluissa on se, että terveydenhoitaja on paikalla vain osan viikkoa. Osan päivistä hän voi olla hyvinkin kaukana toisessa koulussa koulutuspäivistä puhumattakaan. Näinä päivinä tosiasiallisesti lapsen vanhemmat vastaavat hoidosta omilta työpaikoiltaan.
Onneksi monet ihanat opettajat ovat napanneet diabeetikkolapsista kopin ja paikkaavat joka päivä terveydenhuoltoa tässäkin asiassa. Joissakin kunnissa on voinut hakea lapselle koulunkäyntiavustajan tuen ruokailu- ja pistämistilanteisiin. Opettajat ja avustajat muistuttavat, auttavat ja käytännössä vastaavat lapsen hoidosta kouluaikana. Vanhemmat ovat puhelimen päässä ja tekevät ongelmatilanteissa päätöksen hoidosta. Terveydenhoitaja on harvoin mukana tässä.
Käytännössä kouluterveydenhuolto ei siis pysty vastaamaan diabeetikkolapsen tarvitsemaan apuun. Tämä on suuri ja huolta perheissä aiheuttava epäkohta, joka pitäisi saada kestävällä tavalla ratkaistua. Nyt kuntavaalien lähestyessä ja Sote-uudistukseen mentäessä asia on syytä nostaa jälleen kaikkien päättäjien tietoisuuteen. Tarvitsemme päättäjiä, joilla on tieto ja halu turvata myös sairaiden lasten koulunkäynti jokaisena koulupäivänä.
Sanna-Maria Pakkanen,
diabeetikko ja diabeetikon äiti,
peruskoulun opettaja