- 53-vuotias yrittäjä- ja diabeetikkoperheen äiti
- Maantiedon, biologian ja terveystiedon opettaja Meilahden yläasteella
- Intohimona salibandy, unelmana purjevene, todellisuus tällä hetkellä työmatkakävely/-pyöräily päivittäin
- Yhdistysihminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja:
Kunnalliset ja ylikunnalliset luottamustoimet: Seurasaarisäätiö (hallituksen jäsen 2017-, pj 2019-2021), Uuvi:n valtuuskunta (2. varapj 2021-, jäsen 2016-2020).
Seurakunnalliset luottamustoimet: Haagan seurakuntaneuvosto (jäsen 2019-), Helsingin yhteinen kirkkovaltuusto (jäsen 2023-, varajäsen 2019-2022).
Koulujen luottamustoimet: Meilahden ala-asteen johtokunta (jäsen 2017-2020), Meilahden ala-asteen vanhempainyhdistys (jäsen 2011-2020), Meilahden yläasteen johtokunta (varajäsen 2017-2020).
Puoluepoliittiset luottamustoimet: Helsingin Kokoomuksen Naiset ry (pj 2020-2024, hallituksen jäsen 2017-2019) , Kokoomuksen Naisten Helsingin Piiri (hallituksen jäsen 2017-2023), Kansallinen Kokoomus rp puoluevaltuusto (jäsen 2022-2024).
Kuka olen, mistä tulen?
Synnyin Naistenklinikalla vuonna 1971. Perheemme asui juuri valmistuneessa Mellunmäessä, aivan itäisimmässä Helsingissä. Talot olivat uuden karheita ja jokainen piha lapsia täynnä. Kaikki kävivät samaa lähikoulua ja tunsivat toisensa. Myöhemmin meitä on kutsuttu avainkaulalapsiksi. Ei se mitään, hauskaa oli. Monta elinikäistä ystävää on säilynyt noista ajoista. Ala-asteen jälkeen tie vei Vuosaareen, Tehtaanpuiston yläasteelle ja lukioon, josta kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1990.
Lukiossa mietin pitkään, mitä lähtisin opiskelemaan. Hain abivuonna Helsingin yliopiston Maantieteen laitokselle ja pääsinkin sisään. Halusin kuitenkin pitää välivuoden ja tein ala-asteen opettajasijaisuuksia Helsingissä. Opetin lyhyempiä sekä pidempiä aikoja kaikkia ala-asteen vuosiluokkia, monissa eri kouluissa. Samalla huomasin, että työ oli aika hauskaa. Tästä jäi varmasti siemen elämään ja kasvoi lopulta päätökseksi hakea opettajakoulutukseen.
Välivuoden jälkeen aloitin opinnot täysipäiväisesti. Opinnot veivät mukanaan ja suuntauduin luonnonmaantieteeseen. Pidin opiskelusta ja opiskelijaelämästä, joten opintoja kertyi lopulta paljon. Myös opiskeluvuosia kertyi. En kuitenkaan koe, että se olisi ollut ajanhukkaa. Olen luonteeltani järjestöaktiivi ja opiskeluaikana liityin ensin kansainvälistä työharjoittelua järjestävään opiskelijajärjestö AIESEC:iin ja myöhemmin hain HYY:n edustajistoon sitoutumattomana Kansy:n listalta. Pääsin edustajistoon ja toimin osana Kansy:n ryhmää. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli kiinnostanut minua jo aikaisemmin, mutta edustajistossa kiinnostus syveni ja on kestänyt aina tähän päivään asti.
Viimeisiksi opiskeluvuosiksi sain osa-aikaisen opettajan paikan Meilahden yläasteelta. Työyhteisö tuntui heti mukavalta ja ymmärsin löytäneeni sopivan työpaikan. Olin sijaisuuksia tehdessä nähnyt myös muunlaisia työyhteisöjä. Kollegojen tukemana valmistuin ja vuosien odotuksen jälkeen sain ensin virkasuhteen ja sitten viran.
Työvuosiin on mahtunut paljon, koulu on ollut muutoksessa. Pienet lukiot, kuten Meilahden lukio, on yhdistetty isoimmiksi yksiköiksi erilleen peruskouluista. Kolme opetussuunnitelma on tullut ja kaksi mennyt. Uusia oppiaineita on tullut. Olen toiminut muutamana vuonna ohjaavana opettajana maantieteen opiskelijoille Helsingin yliopistossa ja pitänyt valmennuskurssia maantieteeseen pyrkiville. Myös oppimateriaalin tekemistä on tullut kokeiltua. Vuosien varrella työkokemus on karttunut ja nyt voin sanoa opettaneeni kaikkia ikäryhmiä ekaluokkalaisista aikuisiin. Tunnen opetuksen kentän ja olen työskennellyt lasten, sekä nuorten parissa muutenkin esim. nuorisotalolla. Kokemusta löytyy!
Meilahdesta löysin myös puolison ja perheeseemme syntyi kaksi tytärtä. Lähipäiväkodissamme tutustuimme kielikylpymenetelmään ja päätimme kokeilla sitä. Nyt kuopuksemme on jo lukiossa emmekä ole katuneet valintaa. Kielikylpypolku päiväkodista yläasteelle kulkee Valpurinpuiston ympäri. Tuttu ympäristö, tutut lapset ja tutut aikuiset luovat tiivistä yhteisöllisyyttä. Itse kaipaan Helsinkiin juuri sitä eli kyläyhteisöä, jonka keskellä on lähikoulu omine painotuksineen. Sellainen oli myös lapsuuteni Mellunmäki.
Toivoisin, että tulevaisuudessa saisin tuoda kouluarjen osaamista sekä sinivihreää realismia päätöksentekoon. Mikä näyttää paperilla hyvältä ja mikä toimii oikeasti arjessa, eivät aina ole sama asia. Koulukentän ja perheiden ääni kuulukoon!