Ajatuksia Helsingistä

Jokainen lapsi ja koulun aikuinen tarvitsee sisäilmaltaan terveen koulun, jossa opiskellaan pienissä ryhmissä ja tarvittaessa pienryhmissä. Erityisesti ala-asteilla luokat ovat liian suuria, jotta melutaso pysyisi kohtuullisena ja opettajan aika riittäisi kaikille. Pienemmässä ryhmässä on helpompi oppia, opiskelu sujuu paremmin ja koulunkäynti on mukavampaa.

Turvallisessa koulussa saa tarvitsemansa tuen oppimiseen sekä sairautensa omahoitoon. Erityisesti pienet diabeetikot tarvitsevat tukea omahoitoon joka päivä. Ei voi olla niin, että diabeetikkolapsi ei pääse mukaan retkelle, koska avustaja onkin sairaana. Myös yksityisissä ja valtion kouluissa on turvattava kaikkien lasten koulupäivä eli riittävä tuki sitä tarvitseville. Erityissairaanhoidon tehtävät eivät mahdu opettajan tai kouluterveydenhoitajan päivään. Niihin on osoitettava oma lisäresurssi.

Turvallisessa koulussa on jokaisella ryhmällä oma opiskelutila, kaikille löytyy oma pulpetti ja oven saa tarvittaessa kiinni. Osa aineista on paras opettaa erityisluokissa eli esim. laboratorioluokissa. Liian tiukka tilamitoitus ahtaa koulut hyvin täyteen eikä sopivaa luokkatilaa ole aina vapaana. Tilaa tarvitaan tuntien lisäksi opetuksen eriyttämiseen, huoltajatapaamisiin, jakoryhmiin, moniammatilliseen yhteistyöhön, tukiopetukseen, kasvatuskeskusteluihin jne. Koulussa on menossa monenlaista kaiken aikaa eli vapaata tilaa tarvitaan. Väljennetään koulujen tilamitoitusta, ei ahdeta kouluja täyteen. Ahtaissa tiloissa tunnelma tiivistyy ikävästi.

Turvallinen koulu on ihmisen kokoinen, ei tuhansien oppilaiden opetustehdas. Yksikään helsinkiläinen koulu ei ole pieni koulu, koko riittää kyllä tehokkuuteen ja tarvittavaan määrään valinnaisaineita. Kouluja yhdistämällä vähennetään rehtoreiden määrää, mutta koulussa rehtorille on oma paikkansa arkipäivän turvaajana. Ei tingitä rehtoreista, rehtoria tarvitaan joka päivä.

Turvallisessa kaupungissa on lyhyt matka kouluun tai päiväkotiin. Isot kouluyksiköt tarkoittaa pidempää koulumatkaa monelle. Tarpeeksi tiheä koulu- ja päiväkotiverkko helpottaa perheiden arkipäivää.

Koulujen oppilaaksiottoalueiden muuttaminen on ongelmallinen keino torjua alueiden ja koulujen segregaatiota. Ei voi olla niin, että oppilaaksiottoalue muuttuu tarpeen mukaan eikä perheissä tiedetä mihin kouluun minäkin vuonna omalta asuinalueelta mennään. On tärkeää, että samalta pihalta ja samasta perheestä mennään samaan kouluun ja siihen voi luottaa. Aluesuunnittelussa tehtyjä virheitä ei voi korjata koulujen oppilaaksiottoalueita muuttamalla, mutta helpotetaan tilannetta jatkamalla koulujen tarveperusteista rahoitusta sekä kouluvalmentajien palkkaamista.

Turvallisessa koulussa terveyspalvelut on omalla koululla helposti saavutettavissa. Ei pureta ylikuormittuneen erityissairaanhoidon tehtäviä kouluterveydenhuoltoon, niin aikaa jää myös ennaltaehkäisevään työhön.

Sujuvaan arkeen kuuluu, että maksuttomia ja maksullisia harrastusmahdollisuuksia on tarjolla lähikouluilla iltapäivisin. Varsinkin pienet koululaiset pitäisi voida jäädä omalle koululle päivän jälkeen syömään välipalaa ja tekemään läksyjä, jos harrastus ei heti tunnin loputtua ala. Pidetään huoli, että kaikilla kouluilla on iltapäivisin lapsille ja nuorille erilaisia harrasteryhmiä. Vuokrataan tiloja edullisesti, jotta harrastemaksut pysyvät kohtuullisina. Illalla tilaa löytyy myös aikuisten ryhmille.

Monimuotoisessa kaupungissa voi halutessaan opiskella painotusluokalla tai sopimuskoulussa. Valinnanmahdollisuus ei ole keneltäkään pois. Pidetään huolta, että kaikissa kouluissa on useita painotusluokkia, eri painotuksia löytyy kaikilta koulupiireiltä ja lähimpään painotukseen saa ilmaisen matkalipun. Pidetään myös huolta, että tieto saavuttaa kaikki perheet.

Selvitetään lisäksi voisiko yläkoululaisten aamuja helpottaa koulupäivän alkamisaikaa siirtämällä. Pieni teko aikuisille, suuri helpotus aamu-unisille nuorille. Myös tutkimustieto tukee tätä ajatusta ja osa yläkouluista onkin näin jo tehnyt. Kannustetaan kouluja tähän.