julkaistu Elävä Helsinki 3/2016
Näkökulma
Marraskuun alussa Finlandia–talolle kokoontui suuri joukko opetusalan ammattilaisia Oppimisen Fiestaan kuuntelemaan ja keskustelemaan tulevaisuuden koulusta. Aihe on puhututtanut laajasti myös sosiaalisessa mediassa, eikä ihme, sillä peruskoulua viedään jälleen uuteen suuntaan.
Opettajalle tulevaisuuden koulun ja uuden opetussuunnitelman isoimmiksi haasteiksi nousevat sen keskeisimmät teemat: digitalisaatio ja ilmiöoppiminen. Opettajilla on paljon tietoa, taitoa ja tarvetta kehittää peruskoulua paremmaksi, mutta millainen on parempi peruskoulu?
Yksimielisiä ollaan siitä, että tulevaisuuden koulu on mukana yhteiskunnan digitalisaatiossa. Tämä on helsinkiläisille opettajille jo nyt arkipäivää. Sähköiset oppimateriaalit ovat käytössä, kouluissa on läppäreitä ja datatykkejä, kännyköitä hyödynnetään opetuksessa ja jopa koulujen sisäverkkoja on saatu toimivimmaksi. Tämä kaikki on vaatinut resursseja ja vaatii niitä tulevaisuudessakin: uusia laitteita, uusia ohjelmia, täydennyskoulutusta jne. Kouluilla ja opettajilla on halu ja kyky olla muutoksessa mukana. Onkin tärkeää, että päätökset tehdään siellä missä paras asiantuntemus on – eli kouluissa.
Digihuumassa on syytä muistaa, että vaikka diginatiivit ovat taitavia sosiaalisen median ja viihdemedian käyttäjiä, he eivät useinkaan ole tietoteknisesti taitavia. Sähköpostia ei osata lähettää, eikä liitetiedostoja liittää. Tekstinkäsittely ei ole tuttua, eikä taulukkolaskennasta olla kuultukaan. Tulevaisuuden työelämässä vaaditaan toki muitakin taitoja kuin hyvien selfieiden ottamista. Jo tasa-arvon kannalta peruskoulun on syytä tulevaisuudessakin opettaa perustietoja ja -taitoja kaikille. Tasoerot oppilaiden välillä ovat pikemminkin kasvamassa, kuin vähentymässä ja tämä huolestuttaa opettajia. Oppilaskeskeinen näkökulma ei tulevaisuuden koulussa voi tarkoittaa sitä, että lapset jätetään yksin tietotulvaan ilman kunnollista yleissivistystä. Kaikkea ei siis tarvitse, eikä voi laittaa uusiksi ja tulevaisuuden koulussakin opettaja voi toivottavasti opettaa, eikä vain ohjata.
Uusi opetussuunnitelma tuo mukanaan myös oppiainerajat ylittävän ilmiöoppimisen. Ilmiöiden on tarkoitus olla kaiken läpäiseviä teemoja, joita helsinkiläiset oppilaat suorittavat vähintään kaksi lukuvuodessa. Ilmiöiden suunnittelu ja toteutus jää koulujen vastuulle. Tulevaisuuden koulussa onkin luvassa mitä erilaisimpia ilmiöitä. Mitä tällä sitten lopulta saavutetaan, jää nähtäväksi. Opettajan näkökulmasta tässä piilee sekä mahdollisuus, että taakka. Toivottavasti ei kuitenkaan vain paljon melua tyhjästä.
Tulevaisuuden koulu tulee vaatimaan opettajilta yhä voimakkaampaa kasvatuksellista otetta, moniammatillista yhteistyötä ja osaamista, yhteistyötä kotien kanssa ja kykyä pysyä mukana yhteiskunnan muutoksessa, mutta samalla mitä suuremmissa määrin perustaidoista ja -tiedoista kiinni pitämistä ja niiden merkityksen puolustamista. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa sivistys kuuluu kaikille.
Sanna-Maria Pakkanen
Helsinkiläinen opettaja