Helsingissä on krooninen pula lastensuojelun resursseista

Koskelan surman myötä on lastensuojelu ja koulujen tukimuodot nousseet otsikoihin. Hyvä niin, sillä korjaamisen varaa todella on. Julkinen keskustelu on keskittynyt siihen mitä kouluissa voidaan lasten hyvinvoinnin edistämiseksi tehdä. Koulut tekevätkin tässä tärkeää työtä, joka on inkluusion myötä yhä pahemmin aliresurssoitu. Inkluusio eli erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittaminen yleisopetuksen ryhmiin, on aaltona lyönyt läpi suomalaisen koulumaailman. Taustalla on taloudellisia syitä, vaikka toisin väitetään, mutta erityisesti kyse on ideologisesta valinnasta. Tasa-arvoksi katsotaan se, että kaikki opiskelevat samassa luokassa. Oma keskustelu tulisi käydä siitä voidaanko niin todella ajatella, vai onko tasa-arvoa se että kaikki opiskelevat itselleen sopivassa ryhmässä?

Kouluissa on käytössä inkluusion tueksi kolmiportaisen tuen malli. Tukea lisätään vaihe vaiheelta koulupolun varrella mikäli on tarvetta. Tämä tuki on tukea oppimiseen, koulun tuki ei ulotu kotioloihin. Vuosikymmenien kokemuksella on sanottava, että harvoin lapsen pahoinvointi johtuu siitä, että oppimisen vaikeutta ei ole koulussa tunnistettu. Oppimiseen saa kyllä tukea, mutta olemiseen ja kotioloihin tukea ei riitä. Kolmiportaista tukimallia ja erityisesti siihen liittyviä pedagogisia asiakirjoja on tarpeen muuttaa yksinkertaisemmaksi, mutta suurin tarve on lisätä perhetyön resursseja sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja. Työtunteja tarvitaan sekä varhaiseen että tehostettuun perhetyöhön nyt heti ja terapiatakuun on toteuduttava.

Helsingissä on krooninen pula perhetyöstä eikä apua riitä, vaikka koulu olisi tehnyt jo lukuisia lastensuojeluilmoituksia. Tämä ei ole uusi ilmiö, vaan jo pitkään jatkunut tilanne. Myöskään mielenterveyspalveluita ei ole saatavilla ilman usean kuukauden jonotusta. Viime vuoden lopussa jono nuorisopsykiatrian poliklinikalle oli Helsingissä useita kuukausia ja näin on tälläkin hetkellä. Kouluarjessa herää ihmetys, miksi koulujen viestiä ei vieläkään oteta tosissaan? Tarvitsemme kouluissa apua perhetyöhön ja mielenterveyspalveluihin, oppimisen haasteet osaamme hoitaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *